Pulputtaa

Pää pultuttaa taas siihen malliin ettei oikein tiedä miten tässä olisi. Toki ymmärrän oman tilanteeni, mutta tämä on syvintä minua itseäni, tällainen olo on ollut usein kriisien ulkopuolellakin. Ajattelen, että tällaisina hetkinä olen parhaimmillani. Ideoita ja ajatuksia pulppuaa taukoamatta jatkuvana virtana. Toisaalta ei tätä jaksa eikä halua pitää yllä jatkuvasti, suvantovaiheitakin tarvitaan, nekin tulevat vääjäämättä ja luonnostaan.

Minulle olisi hyväksi, jos pystyisin paremmin ohjaaman tämän energian (tms. whatever) johonkin ns. järkevään. Jäin miettimään, olisiko?

Kävin lounaalla ja rauhoituin hieman. Yritän seuloa pääkopastani, että mitä kuluneen vuorokauden ajatuksistani haluaisin kertoa tässä.

Otetaan yksi eilinen ja yksi tämän aamuinen asia. Haa, tämähän on juuri sitä isojen urakoiden pilkkomista pienemmiksi, että pystyy työhön ryhtymään. Siinä mulla on ollut iso ongelma. Nyt tein sen ihan vahingossa, mistä lie alitajunnasta tuli.

Eilen mietin tämän blogin tarkoitusta itselleni. Tiedän miten tärkeää minulle on saada purkaa itseäni, tämä on yksi kanava. Mutta miksi julkinen? Luulen tarvitsevani vahvistusta ajatuksilleni ja myötätuntoa ja kehuja ja kaikkea semmosta. Monia muitakin syitä tulee mieleen. Mutta varmaan ennenkaikkea siksi, ettei se itsensä purkaminen auta, jos kukaan ei kuuntele. Siksi varmaan vaivasin kauraakin heti alkuun. Nolottaa. Kaura on guru. Mutta huoli pois kaura, minun takia ei tarvitse nähdä enempää vaivaa, tästä eteenpäin uskon, että joku voi lukea tätä ja se riittää. (Olipa kornia sanoa kauralle huoli pois.)

Toisaalta julkisesti joudun rajoittamaan sanomisiani. Minä kirjoitan blogia, mutta asiani koskevat myös muita ihmisiä, ihmisiä joilla on nimi, eikä minulla ole oikeutta heidän puolestaan päättää, mikä heidän yksityisyydestään on julkista. Ja tietysti juuri ne syvimmät ja yksityisimmät asiat on ne, jotka pitäisi purkaa.

Mietin erilaisia vaihtoehtoja, näitä blogeja kai voi julkaista rajoitetustikin, jos laittaisi avoimeksi vain harvoille ja valituille, muutamille ystäville. Tuntui jotenkin fuskaamiselta.

Yhtäkkiä löysin sen, tajusin täysin selkeästi. Se orastaa jo eilisessä kirjoituksessa, mutta nyt näen sen selkeämmin ja pystyn kirjoittamaan. Minulle on aina ollut vaikeaa pitää suuni (/näppis) kiinni, on se sitten tunteita tai asiaa. Olen laukonut asioita liian nopeasti, miltä sillä hetkellä on tuntunut, enkä ole ymmärtänyt sitä vastaanottajan puolta, sitä minkälaisena viesti menee perille. Tarkoitukseni on ollut vilpitiön, mutta olen tällä tavoin saanut usein aikaan turhaa mielipahaa, itselleni ja muille. Joko sanomiseni on ymmäretty toisin kuin olen tarkoittanut tai sitten se mitä olen sanonut on ollut oma harhani, josta olen vasta myöhemmin nähnyt ettei se ollut totta.

Juuri näin on hyvä. Tämän haluan oppia. Blogi on julkinen ja minä harjoittelen sitä mitä sanoa ja mitä ei.

Sitten tämän aamun asia. Mikäs se nyt olikaan? Surffailin blogeja. Voi härregud miten paljon täältä löytyy. Heti törmäsin moniin kiinnostaviin ajatuksiin. Eksyin vaan aika pahasti osaamattomuuttani, miten nää linkitykset pyörii, miten täältä löytää ne parhaat ilman että tarttee kaikkea lukea. (Ja monet pitää mua jonain atk-guruna?!) Ei millään aika riitä. Täytyy ottaa joku systematiikka, valita pari blogia, perehtyä, valita, karsia, jatkaa hyvältä tuntuvia polkuja.

Löysin sen "DNA" testin. Aika hurjaa tehdä tämmöstä eron pyörteissä. Löysin todella paljon kohtia, joissa hiiri heilui laidasta laitaan, oikea vai vasen. Minusta tuntuu että... miten siihen vastataan, kun tiedän miltä minusta on tuntunut viimeiset kymmenen vuotta, tiedän miltä tuntuu nyt, tiedän miltä haluaisin tuntuvan ja uskon tietäväni, miltä tulee jatkossa tuntumaan, ainakin jonkin aikaa. Ja osa näistä oikealla, osa vasemmalla.

Arvosteluissa oli paljon täysosumia, mutta monessa kohtaa tuli kyllä mieleen että ei todellakaan. Niinhän näissä testeissä aina. Nyt minä olin animated idealist. Muutamia tarkempia poimintoja voisin ottaa, jotka ovat tilanteestani katsottuna suorastaan ratkiriemukkaita.

"You are comfortable with the decisions you make in life. You don't need to second-guess yourself, or seek a lot of opinions before you make up your mind. "

"Although you have a keen understanding of different people's life circumstances, you occasionally have trouble seeing why people get so upset and emotional about things—they should just lighten up and have fun!"

Nyt kun mietin, niin nämä taitavat kuulua siihen ei todellakaan kategoriaan, sekä nyt että menneisyydessä.

Tämmönen minä siis olen nyt (edit: vrt viimeinen kpl). Tuosta voisin höpötellä vaikka koko päivän, mutta olkoon. Nyt tuntuu vahvasti siltä, että avioerossani on hyvin paljon kysymys näistä asioista. Toki epäröin ja pelkään, mutta todella yllättävän vähän. Ensimmäinen tunne sen jälkeen kun olin asiani sanonut, oli jonkinlainen huojennus. Taakka poistui, pelko ja epävarmuus tuli, mutta ajattalen että niin kai pitääkin. Olisi varmaan syytä huolestua, jos ei pelottaisi.

Jaa, nyt alkoi mennä taas uuteen aiheeseen. Lienee parempi jättää tämä tällä erää.

Olisin laittanut tähän sen kuvan minusta, mutta ei tämä rakkine hyväksy sitä copypastettua johonkin scriptiin osoittavaa tagiä. "Tag is not allowed".

Edit: eipä mulla kauaa menny sitte kuitenkaan.

Animated Idealist