Aamu oli hyvä. Vaimo halasi varovasti ennen kuin häipyi töihin. Itketti, vähän, en kuitenkaan itkenyt. Matkalla päiväkotiin tunsin suurta ylpeyttä pojastani ja tunsin olevani hyvä isä. Meinasin jo aamulla kirjoittaa tästä kokemuksesta enemmän, mutta törmään taas tähän yksityisyysongelmaan. Palava halu julistaa maailmalle miten upea poika minulla on. Miksi minulle ei riitä että tunnen itse niin?
Eilinen ilta oli raskas. Töissä väistelin kaikkea koko päivän, illemmalla kävin katsomassa vuokrakämppää, yökötti koko homma. Jollain käsittämättömällä taidolla pystyin senkin päätöksen lykkäämään tähän aamuun, muut vaan suti nimiään hakemukseen. Illalla jouduin jälleen kohtaamaan vaimoni. Puhuin, aika vähän, hän kuunteli ja itki. Syytti mua monesta, mutta se ei tullut enää niin voimakkaasti kuin aluksi. Ehkä viha alkaa aavistuksen verran muuntua suruksi. Itselleni tuli surullinen olo, mutta paine helpotti.
Töihin. Blogiani on kommentoitu taas! Ja kuka! Kuuluuko? Kuuluuko kuinka henkselit paukkuu? Minusta tulee blogiuniversumin supernova! Reality check: olen ruikuttanut molemmat kommentit.
No, ainakin sain intoa laittaa blogini blogilistalle. Päätin että lisään korkeintaan yhden luokan kerrallaan, nyt se oli ENFP. Osuu aika lujasti.
"ENFPs sometimes make serious errors in judgment" ...vittu joo.
"ENFPs almost always have a strong need to be liked. Sometimes, especially at a younger age, an ENFP will tend to be “gushy” and insincere, and generally “overdo” in an effort to win acceptance."
Tuntuu että voisin olla ENFP^2.
Ja tässä mulle tavoite:
"However, once an ENFP has learned to balance their need to be true to themselves with their need for acceptance, they excel at bringing out the best in others, and are typically well-liked."
Välittäjä soitti aamupäivällä ja hiosti aikataulusta, sain sanotuksi että otan sen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
ENFP minäkin. Oletko käynyt ilmoittamassa blogisi BlogiPersoonaBlogiin? Jos olet, niin anteeksi, etten ole päivittänyt tietojasi (enkä mitään muitakaan tietoja puoleen vuoteen!). Mulla on ylläpitotunnarit jossain hukan hyllyllä, Prinsessa (Blogout) on rakastuneena vetäytynyt aktiiviblogauksesta, eikä Melkein-blogin Kuraattorikaan ole osallistunut BPB:n ylläpitoon viime aikoina. Pitäisi varmaan ryhdistäytyä.
Pohdintasi siitä, mitä oikein voi blogiin kirjoittaa, ovat minulle tuttuja. Spöget ovat niin isoja, että osaavat lukea ja saavat itse viime kädessä päättää, mitä heitä koskevaa on lupa julkaista (käytännössä eivät ole sensuroineet yhtäkään juttua). Gorba ei lue blogiani, mutta naureskelee välillä, kun kerron, millaisena hänet olen esittänyt.
On hienoa, että ajattelet läheistesi oikeutta yksityisyyteen. Toisaalta en usko, että siinä mitään pahaa olisi, vaikka julistaisitkin maailmalle hyviä asioita lapsestasi. Vai voisiko myönteisenenkin avomielisyys kääntyä jotenkin kielteiseksi? En tiedä. Blogini on yli vuoden saanut ola rauhassa kaikenlaisilta nettihäiriköiltä, joten voi olla, että näkemykseni on liian luottavainen (mut hei, mulla oli persoonallisuuskuviossakin iso pala luottavaisuutta!).
Joo, ilmoittauduin blogipersoonablogiin juuri ennen kuin huomasin sen jämähtäneen paikoilleen melko toviksi;-)
Niin ja tuo lapsijulistusasia oli vaan ihan käytännön seikka, sen jutun kertominen olis vaatinut muutaman sellaisen yksityiskohdan, joista olis hyvinkin saattanut tunnistaa perheeni, jos täällä nyt sattuisi joku tuttu olemaan. Taidan tosin olla snadisti vainoharhainen.
Lähetä kommentti