Tänään olen tuhonnut itseäni. Vertaan itseäni johonkin parempaan. Se nyt vielä menee, mutta sitten vertaan itseäni johonkin täydelliseen. Joka nyt oikeasti on tietysti kaukana täydellisestä, mutta huippusuorittaja monilla saroilla, joilla minä räpiköin. Sillä nyt ei ole vitunkaan väliä, että olen hyvä jossain, kun joku muu on jossain niin helvetin paljon parempi kuin minä siinä. Ja yllätys, jos etsii ihmisiä, jotka ovat jossain asiassa pärjänneet paremmin kuin minä, niitä löytyy aikasten paljon. Täysin riippumatta siitä, miten hyvin itse olen pärjännyt. Ja sitten on tietysti ne asiat, joissa olen oikeasti aika huono. Auta armias. Olisinko onnellinen jos olisin Maailman Paras edes jossain? Enpä tietenkään, minun pitäisi olla maailman paras jossain merkittävämmässä asiassa. Itse asiassa kaikissa mahdollisissa asioissa.
Tuossa kuviossa nyt tuskin on mitään kovin uutta ja mullistavaa kenellekään. Mutta päivän kysymys onkin, miten tuosta taipumuksesta on niin helvetin vaikea päästä eroon, vaikka sen tunnistaa? Olen koko päivän tiedostanut ajavani itseäni alas, mutta silti en pysty kääntämään suuntaa. Vitun luuseri.
Tänään näin. Nykyään sentään aika usein onnistun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kylla, luultavasti niin se on
Lähetä kommentti